Tämä vanha teksti on yksi blogimme kaikkien aikojen luetuimmista, joten siksi se otettiin mukaan myös uudelle alustalle.
Luin bloggaajan oppaan. Siellä sanottiin, että kirjoittaessa kannattaa joskus kokeilla laittaa asiat listan muotoon, koska se on lukijaystävällinen. Lista on selkeä ja hillitsee jaarittelua. Joten, saanko esitellä, bloggaajan urani ensimmäinen lista: 10 tavallista syytä sille, miksi koira ei tottele.
Monelle koiralle “tänne!” ja “paikka!” ovat sanoja, jotka kuulostavat epämääräisesti tutulta. Omistaja yleensä huutaa niitä silloin, kun elämään ilmestyy kerrankin jotain mielenkiintoista. Mutta eivät ne sanat koiralle varsinaisesti mitään tarkoita.
Jos koira ei tottele, mieti, osaako se asian, jota siltä vaadit.
On se kumma, kun Rekku osaa kotona tulla hienosti luokse, mutta koirapuistossa sen kutsuminen on kuin tuuleen huutaisi. Se ei korvaansa lotkauta.
Jos koira osaa asian häiriöttömässä paikassa, mutta korvat hukkuvat esimerkiksi ulkona, et ehkä ole vaikeuttanut harjoitusta. Ala harjoitella ulkona rauhallisessa paikassa ja lisää häiriöitä yksi kerrallaan niin, että koira pystyy edelleen keskittymään harjoitteluun.
“Koiran nyt vain kuuluu totella, ei siihen mitään palkintoja tarvita.” Tällaiseen asenteeseen törmää vieläkin joskus, vaikka kaikki elävien olentojen oppimistutkimukset osoittavat, että toiminnasta saatu palkinto, positiivinen vahviste, on tehokkain tapa opettaa ja oppia.
Kokeile käyttää makupalaa. Yllätyt.
Kun Rekku huutaa kurkku suorana vastaantulijalle, ollaan tultu elämässä sille laiturille, jonka juna meni jo. Kyllähän siinä voi kirota kuin satamajätkä, hyppiä tasajalkaa ja reuhtoa matkakumppania kurkusta, mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Ole seuraavalla kerralla ajoissa. Jos koira hermoilee ohituksissa, anna sille lisää tilaa. Kierrä kauempaa tai vaihda suuntaa, jos suinkin mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, mene vähin äänin ohi. Vastaantulijaa väijyvää tai rähjäävää koiraa on turha opettaa. Harjoittele ohituksia sellaiselta etäisyydeltä, jossa koira on rauhallinen. Katso kohta 2, mutta myös kohta 9.
Joskus muinoin oli tapana opettaa koiraa sisäsiistiksi siten, että lattialle pissanneen pennun kuono painettiin pissalammikkoon ja toistettiin painokkaasti otsa kurtussa “ei, ei, ei”. Nykytietämyksen mukaan koirat todennäköisesti oppivat tilanteessa vain sen, että isäntä tai emäntä saattaa käydä varoittamatta päälle.
Oikeasta toiminnasta palkitseminen opettaa tehokkaammin kuin virheestä rankaiseminen. Lisäksi fyysisillä rangaistuksilla saadaan aikaan pelokkaita, aloitekyvyttömiä ja aggressiivisia koiria. Todellisuudessa rankaisemme koiraa yleensä omista virheistämme. Katso listan kaikki muut kohdat.
Itselleen on helppo opettaa nöyryyttä videoimalla sitä, kun kouluttaa koiraa. Kun näkee itsensä palkitsemassa koiraa siitä, että se nousi puoli sekuntia sitten istumasta seisomaan tai hyppää seuraamisliikkeessä kohti kättä juuri, kun ote irtoaa makupalasta. Ja koko ajan koira oppii: “Ai tästä tuli makupala! Tämä siis on se, mitä haluat!”
Nöyryytyksen lisäksi on kuitenkin mukava huomata, miten nopeasti koira myös lopettaa sellaisen käytöksen tarjoamisen, josta palkkaa ei enää tulekaan.
On muuten hyvä muistaa, että monille koirille kaikki huomio on palkitsevaa. Siis myös se meille ihmisille niin kovin tyypillinen lätinä “nyt riittää, annas olla nyt, koitas nyt olla, noh, nyt Rekku lopetat tuon!!”
Tämä on ehkä hieman yllättävää, mutta epätietoisuus palkkiosta motivoi. Opetettaessa uutta asiaa, koira pitää tietenkin palkita jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen, mutta ei sen loppuelämäänsä kuulu joka kerta saada makkaraa siitä, että se tällää ahterinsa ketoon kuullessaan sanan “istu”.
Kehu aina onnistumisesta, mutta anna makupaloja vaihtelevasti: joka kolmas, joka neljäs kerta. Joskus kaksi kertaa peräkkäin. Katso huoltoasemalla hedelmäpeliä takovia ihmisiä: silloin tällöin koneesta kilahtava voitto koukuttaa.
Älä ole varmatoiminen makkara-automaatti. Ole pelikone, josta voittaa silloin tällöin. (Mutta muista, että onnistumisesta pitää aina kehua, ja että opetellessa uutta ja vaikeutettaessa vanhaa, onnistumisista pitää myös palkita aina.)
On tosi vaikea opettaa koiralle, että se saa muulloin löhöillä sohvalla ja vihjailla tyhjästä vatsastaan ruokapöydän vieressä, mutta kun appiukko on kylässä, silloin ei saa. Sinun on opetettava uudet säännöt joko koiralle tai appiukolle.
Koirat oppivat säännöt nopeasti, kunhan ne pätevät aina. Jos koira ei jotain sääntöä tunnu millään oppivan, selvitä, noudattavatko kaikki perheenjäsenet sitä.
Jos kaiken muun pitäisi olla kunnossa, mutta koira ei siltikään opi, ei noudata osaamiaan sääntöjä tai sen käytös on muutoin ongelmallista, kannattaa muistaa nämä kolme kysymystä: Voiko koira olla kipeä? Voiko se olla syystä tai toisesta hyvin stressaantunut? Voiko käytöksen taustalla olla pelkoa?
Tällaisessa tilanteessa pelkkä normaali kouluttaminen, harjoittelu ja toistot eivät auta. En mene näihin asioihin tässä kirjoituksessa syvemmin kuin muistuttamalla, että joskus voidaan tarvita kouluttajan tai eläinlääkärin apua, eikä kouluttaminen ratkaise kaikkia ongelmia.
Miksi koirasta tulee hankala aina silloin, kun on kiire? Tai kun itsellä on muutenkin huono päivä ja pinna kireällä, koirakin lakkaa tottelemasta?
Juuri siksi. Koirille on tyypillistä lukea tarkkaan meidän ihmisten käytöstä ja reagoida siihen. Esimerkiksi jos koira alkaa liikkua kuin hidastetussa filmissä, jää nuuskimaan maata kesken koulutushetken, haukottelee ja lipoo nenäänsä, katso peiliin. Oletko kireä tai kiihtynyt? Viestitkö koiralle epäselvästi siitä, mitä haluat? Haisetko stressaantuneelta?
Unohda koiran kouluttaminen, kun olet kiireinen tai huonolla tuulella. Menkää mieluummin metsään nuuskimaan tuulta ja hengittämään syvään.
Miten koiralle opetetaan vaikkapa yksinolo, kynsien leikkaaminen tai hihnakäytös? Kaikkiin näihin saat kattavat ohjeet Koiruuksien Käsikirja -kurssipaketistamme.