Koira voi kertoa kivusta oudoilla tavoilla – “Ilmalämpöpumppu ei ollut rikki, koira oli”

Miten on mahdollista, etten huomannut, että koirani on kipeä? Kuulemme tämän kysymyksen useammin kuin uskoisitkaan. Itseä on vaikea olla syyllistämättä, kun lopulta paljastuu, että käytösongelmien tai muuttuneen käytöksen taustalla on ollut kipu. Ja kuitenkin, koiran kivun tunnistaminen on joskus aika kinkkistä. Voin kertoa esimerkin.

Kuvassa on Roope, viipurilainen rescue. Noin kaksi vuotta sitten sen käytökseen alkoi tulla outoja piirteitä. Ei ensin mitään vakavaa. Se saattoi ärähtää yllättäen koiralle, jonka kanssa oli aiemmin tullut toimeen, kun toinen nuuski sitä liian intensiivisesti. Sillä oli, näin jälkikäteen ajatellen, ikään kuin pinna vähän kireällä.

Sitten alkoivat selkeämmät ongelmat. Roope ei halunnut tulla ulkoa sisälle, kun palattiin lenkiltä, eikä olisi tullut takapihalta sisälle, vaikka ulkona oli kylmä. Ei meillä tällaisten asioiden kanssa ollut koskaan ennen ollut mitään ongelmia, joten se tuntui oudolta. Samaan aikaan moni asia oli ihan kuten ennenkin. Mikä hankalinta, ennallaan olivat ne asiat, joista olin kuvitellut tunnistavani kivun. Roope söi kuten ennenkin, välillä vähän nirsommin, välillä kupin tyhjäksi. Se lähti mielellään lenkille ja liikkui normaalisti. Se viihtyi lähellä ja antoi koskea kuten ennenkin. Kuvittelin, että kipeä koira vetäytyy omiin oloihinsa, kenties ontuu tai kieltäytyy liikkumasta ja lakkaa syömästä.

Mikä meillä kotona on vikana?

Sitten Roope alkoi saada sisällä kummallisia pelkokohtauksia. Ilmalämpöpumpun naksahdus sai sen tärisemään, läähättämään ja vaeltamaan ympäriinsä. Koska käytöksessä ei ollut mitään järkeä, epäilin, että ilmalämpöpumpussa on jokin vika. Voiko sieltä vuotaa jotain ilmaan? Voiko se pitää jotain niin korkeaa ääntä, etten itse kuule sitä, mutta se ajaa koiran paniikkiin? Koska koiraa ei voinut jättää ilmalämpöpumpun kanssa samaan tilaan työpäivän ajaksi, se vietiin hoitoon. Siellä ei ollut mitään ongelmia, vaan se oli käyttäytynyt ihan normaalisti koko päivän. Kotiin tullessa se sen sijaan löi jo ovella jarrut pohjaan, eikä suostunut tulemaan sisälle. Olin varma, että meillä kotona on jotain vialla. Kunnes.

Yöllä Roope halusi takapihalle, ja kun se ei normaaliin tapaan pyytänyt hetken päästä itse sisälle, menin kutsumaan sitä. Koiraa ei kuulunut eikä näkynyt. Menin pimeälle pihalle etsimään, ja löysin sen makaamasta vatsa tiukasti jäistä maata vasten. Kun aioin nostaa sen syliin ja kantaa sisälle, se irvisti. Vasta silloin – todellakin vasta silloin – tajusin, että siihen sattuu. Annoin sille sisällä kipulääkkeen, ja se rauhoittui nopeasti nukkumaan.

Seuraavana aamuna lähdettiin eläinlääkäriin ja testit paljastivat akuutin haimatulehduksen. Se on erittäin kivulias ja vakava tila, jossa lyhyesti sanottuna haiman entsyymit aktivoituvat liian aikaisin ja alkavat tuhota haimaa. Eläinlääkärissä koiraa nesteytettiin, ja se sai kipulääkkeitä ja kassillisen muita lääkkeitä mukaan kotiin. Kaikeksi onneksi haimatulehdus rauhoittui, eikä pysyviä vaurioita ilmeisestikään ehtinyt tulla. Haimatulehdus voi uusia, mutta ainakin meillä se on ruokavalion muutoksella pysynyt poissa jo pari vuotta.

Kipu voi selittää selittämättömän

Arvaa vain, olenko miettinyt, miten saatoin olla niin sokea, etten tajunnut asiaa aiemmin? Kun kaikki oli koko ajan ihan silmien edessä. Kipu ilmeisesti voimistui iltaisin, ja jostain syystä koira oli yhdistänyt kivun ilmalämpöpumpun naksahdukseen. Se puolestaan todennäköisesti naksahteli enemmän iltaisin, kun lämpötila ulkona muuttui. Ulkona viileässä ja lenkillä liikkuessa kipu mahdollisesti vähän hellitti, ja hoidossa koiraa ehkä jännitti niin, ettei se näyttänyt merkkiäkään kivusta. Tämä kaikki olisi toki pitänyt tajuta. Silti en onnistunut hahmottamaan paloista kokonaisuutta ennen kuin vasta useamman päivän päästä ensimmäisistä merkeistä.

Kaikki käytösongelmat eivät toki johdu kivusta, mutta joskus se selittää selittämättömän. Kannattaa muistaa, ettei ole mitään sääntöä, että kipeä koira käyttäytyy aina jollain tietyllä tavalla. Helmi muotoili sen hyvin: kipu ei välttämättä näy koko aikaa, ja vaikka merkit ovat periaatteessa loogisia, ne voivat olla hyvin sattumanvaraisia.

Oman vaikeutensa tuo se, että koirat yhdistelevät asioita ihmisen näkökulmasta epäloogisella tavalla. Eihän ilmalämpöpumpun naksahdus voi liittyä millään lailla koiran kipuun. Koiran näkökulmasta taas on ihan loogista, että kun naksahdus kuuluu ja samalla sattuu, asioilla on todennäköisesti yhteys. Samahan pätee esimerkiksi siihen tilanteeseen, kun otetaan korvatippapullo esiin. Koira oppii yhdistämään, että ikävä tunne, kun kylmä aine valuu korvaan, liittyy tippapulloon. Niinpä kun pullo otetaan esiin, koira katoaa paikalta. Sillä lailla koiran aivot toimivat.

Kipeän koiran käytöstä ei muuteta kouluttamalla. Jos olisin tulkinnut Roopen käytöksen vain tottelemattomuudeksi tai ajatellut, että esimerkiksi luoksetulo on jostain syystä unohtunut, ei millään kouluttamisella olisi ollut mitään merkitystä. Luoksetulo ei ollut mennyt rikki, eikä sen puoleen ilmalämpöpumppukaan. Se, mikä oli mennyt rikki, oli koira.