Nämä asiat sinun kannattaa tietää koirien rauhoittavista signaaleista

Noin 20 vuotta sitten norjalainen koirien kouluttaja Turid Rugaas esitteli kokoelman koirien eleitä, jotka oli työparinsa kanssa kerännyt video- ja kuvamateriaalista sekä muun havainnoinnin kautta. Hän kutsui niitä rauhoittaviksi signaaleiksi (Calming Signals), joiden avulla koirat viestivät toisilleen ja myös meille ihmisille. Rauhoittavia signaaleja ovat esimerkiksi pään tai koko vartalon kääntäminen, kuonon nuolaisu, paikalleen jähmettyminen, hitaasti liikkuminen, haukottelu, maan haistelu ja niin edelleen.

Eleitä kutsutaan rauhoittaviksi signaaleiksi, koska on katsottu, että niiden avulla koirat välttävät ristiriitoja ja tilanteiden kärjistymistä. Rugaasin havainnoilla on ollut valtava merkitys siinä, mitä ymmärrämme koirien kommunikoinnista. Aiheesta ei ole kuitenkaan tehty kovin paljon tutkimusta — siis selvitetty tarkemmin Rugaasin havaintoja ja esimerkiksi sitä, voiko eleille olla jokin muukin selitys kuin rauhoittelu. Tiedämme kuitenkin, että monet rauhoittaviksi signaaleiksi kutsutuista eleistä ilmenevät stressitilanteissa, mikä herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon kyse on muille viestimisestä ja kuinka paljon stressin aiheuttamasta toiminnasta ja mahdollisesti itsensä rauhoittelusta.

Tuore pilottitutkimus tarttui aiheeseen, ja vaikka sen ei voi sinänsä sanoa vahvistavan rauhoittavien signaalien olemassaoloa, tulokset viittaavat siihen suuntaan, että mistään pelkästä myytistä ei ole kyse. Tutkimuksessa koiria havainnoitiin sosiaalisissa tilanteissa ja kiteyttäen voi sanoa, että rauhoittavia signaaleja ilmeni enemmän vieraiden kuin tuttujen koirien kesken ja niitä ilmeni enemmän silloin, kun koirat olivat lähempänä toisiaan kuin jos ne olivat kauempana toisistaan. Tutkimuksessa aggressiivista käytöstä ei koskaan edeltänyt rauhoittavan signaalin käyttö, mutta sen sijaan koiran kohdattua aggressiivista käytöstä 67 prosentissa tapauksista koira käytti vähintään yhtä rauhoittavaa signaalia. Näistä tapauksista yli 79 prosentissa rauhoittavan signaalin käyttö vähensi toisen koiran aggressiivista käytöstä. Lukuihin on kuitenkin suhtauduttava sikäli varauksella, että tutkijoiden mukaan tilanteissa, joissa rauhoittavaa signaalia ei käytetty, oli suurimmassa osassa mukana yksi ja sama koirayksilö. Tämä yksi koira ei kenties syystä tai toisesta hallinnut rauhoittavien signaalien käyttöä samalla tavoin kuin tutkimuksen muut koirat. (Tutkimuksen ansioita ja puutteita on käsitelty muun muassa eläinten käyttäytymisen tutkijan Karen B. Londonin artikkelissa.)

Tästä päästäänkin tärkeään ajatukseen, jonka emeritusprofessori ja eläinten käyttäytymisen tutkija Marc Bekoff toi esiin tutkimuksen teemasta kirjoittaessaan. Nimittäin siihen, että meidän ei pitäisi ajatella, että koira eläimenä – siis kaikki koirat – toimivat aina tietyllä tavalla tietyssä sosiaalisessa tilanteessa. Kun eri koirat kohtaavat tai kun sama koira kohtaa toisia koiria erilaisissa tilanteissa, on valtava määrä vaihtelua siinä, miten se toimii.

Siis suomeksi: koirat eivät ole robotteja, joihin joku korkeampi koodari on ohjelmoinut tietyt käytökset, jotka naksahtavat päälle koiran joutuessa tiettyyn tilanteeseen. Vaikka koirat ympäri maailmaa noin periaatteessa puhuvat samaa kieltä, voivat kaksi naapurikoiraa kommunikoida hyvinkin eri tavoin. Taustalla vaikuttaa esimerkiksi oppiminen: miten koiran emo on kommunikoinut, miten sen usein tapaamat koirat kommunikoivat, mitä koira on elämänsä varrella oppinut siitä, mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi vaikuttavat lukuisat muut asiat, esimerkiksi koirien ulkonäön valtava vaihtelu. Naaman peittävä turkki, erikoiset korvat ja muut seikat voivat estää koiraa käyttämästä kaikkia eleitä, ja silloin on ollut opittava käyttämään jotain muuta.

Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella? Kokosin viisi pointtia, jotka rauhoittavista signaaleista kannattaa muistaa.

1. Rauhoittavat signaalit eivät ole pelkkä myytti.

Jokaisen koiranomistajan kannattaa edelleen lukea ajatuksella Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit -kirja. Vaikka ei voida sanoa, että rauhoittavien signaalien olemassaolo olisi tieteellisesti todistettu fakta, on viitteitä siitä, että koirat käyttävät tiettyjä eleitä estääkseen aggressiivista käytöstä ja tilanteiden kärjistymistä. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta esimerkiksi siitä, miten rauhoittavien signaalien sateenvarjon alle niputetut lukuisat eleet ja niiden käyttö eroavat toisistaan, mikä on stressin rooli ja niin edelleen.

2. Unohda ajatus, että näin koirat aina toimivat.

Koirat ovat yksilöitä ja kommunikoivat eri tavoin, vaikka periaatteessa puhuvatkin samaa kieltä. Koirat käyttävät rauhoittavia signaaleja eri tavoin eri tilanteissa ja eri koirien kanssa. Lisäksi toiset ovat taitavampia viestimään kuin toiset, ja joskus kaikille sattuu väärinkäsityksiä.

3. Unohda ajatus, että tietty ele on aina rauhoittelua.

Kannattaa huomata, että vaikka rauhoittavia signaaleja kutsutaan rauhoittaviksi signaaleiksi, ei ole mitenkään selvää, että niiden tarkoituksena olisi aina juuri rauhoittaa. Bekoff toteaa kirjoituksessaan, ettei usko Rugaasinkaan tarkoittaneen asiaa niin.

Samoilla tai samantyyppisillä eleillä on koirien kommunikaatiossa myös muita merkityksiä. Yksi esimerkki tästä on niin sanottu leikkikumarrus tai leikkiinkutsuasento. Rugaasin mukaan se on rauhoittava signaali tietyllä tavalla tehtynä; etujalat ovat jäykästi paikallaan, eikä koira tanssahtele niiden varassa. Leikkikumarruksella viestitään kuitenkin myös muita asioita. (Leikkiinkutsuasennosta on muuten tehty ihan oma tutkimuksensa, mutta palaan siihen toisella kertaa.)

4. Opettele ymmärtämään rauhoittavia signaaleja, mutta älä ylireagoi.

On mahtavaa alkaa huomata, miten koira käyttää rauhoittavia signaaleja. Kun koiran pienet eleet ja viestit ymmärretään, vältetään tilanteiden kärjistyminen isommiksi eleiksi, kuten murinaksi, valehyökkäykseksi, näykkäämiseksi, jopa puremiseksi. Rauhoittavan signaalin käyttö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko perheen tulee vetäytyä toiseen huoneeseen, jotta koira saa olla rauhassa tai että koiran kanssa ei koskaan mennä uusiin paikkoihin, koska koira käyttää sellaisissa tilanteissa rauhoittavaa signaalia. On vain hyvä huomata, kun koira ei suhtaudu tilanteeseen ihan rennosti ja antaa sille aikaa tai tilaa voittaa jännityksensä tai epämukavuutensa.

5. Tärkeämpää kuin puhua itse koiraa, on kuunnella sitä.

Joskus koiranomistajia neuvotaan, että koiralle voi alkaa itse viestiä rauhoittavilla signaaleilla. Joissain tilanteissa se onkin fiksua. Voimme esimerkiksi vieraan koiran ohittaessamme liikkua rauhallisemmin ja katsoa poispäin koirasta, mikä voi helpottaa koiran oloa. Rauhoittavia signaaleja voi hyödyntää myös tutustuessaan uuteen koiraan. Tärkeämpää kuin puhua itse, olisi kuitenkin kuunnella, mitä koira yrittää eleillään sanoa. Siispä, kun koirasi seuraavan kerran haukottelee ja lipoo nenäänsä naapurin halatessa sitä, älä haukottele takaisin rauhoitellaksesi sitä. Sano mieluummin naapurille, että koirasta tuo halaaminen on vähän epämiellyttävää.

Kiinnostaako kuulla lisää koirien kommunikoinnista? Koiruuksien Klubilla on webinaareja eli verkkoluentoja, joiden aiheet vaihtelevat, mutta aika usein niissä käsitellään myös kommunikointia. Kurkkaa katsottavissa olevat ja tulevat webinaarit täältä. Kommunikoinnista puhutaan myös ilmaisessa Koiruuksien käsikirjassa.