Viimeksi koirat kysyivät kouluttajalta hihnakäytöksestä ja nyt ovat vuorossa kohtaamiset vieraiden ihmisten kanssa. Tämä on ”Koira, kysy kouluttajalta” -sarjan toinen osa. Kolmas osa tulee, jos lähetätte kysymyksiä. Iso kiitos tähän teemaan kysymyksiä lähettäneille!
1. Espanjalainen virkamies kysyy:
“Kyl mää niin mieleni pahoitan, kun en saa harjoittaa ammattiani, kyläpoliisina/vartijana. Tai tarkennuksena voin sanoa, että todellakin sitä ammattia harjoitan mutta tuo keski-ikäinen naishenkilö ei ymmärrä ammatin vaatimia kriteereitä; armotonta kontrollointia ja asioihin äänekästä reagointia. Ihminen on minusta aina potentiaalinen “karjavaras”. Palautetta tulee harva se päivä, ettei minun tarvitsisi puuttua niin innokkaasti kyseisiin tehtäviin. Katsoisi vaan peiliin, hah! Ihme nipottaja, miten muutenkaan voisin verenperintönä tullutta ammattiani harjoittaa?”
Kouluttaja vastaa:
Hyvä nimimerkki Espanjalainen virkamies, olet aika yleisen ongelman äärellä! On ihan totta, että kun on vahtikoiraksi syntynyt, sitä tehtävää tulee saada jossain määrin harjoittaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että virkaintosi on lähipiirisi mielestä liiallista, joten jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi löytää. Voisi olla hyvä suunnata tarmoasi kyläpoliisin tehtävien lisäksi johonkin muuhun mukavaan puuhaan. Joskus tuo virkaintoisuus on seurausta ihan vain siitä, että ei ole muutakaan tekemistä ja sitten homma lähtee vähän käpälästä.
Eikö olisi hauskaa opetella vahtikoiran hommien lisäksi muita erikoistaitoja? Lounastuntiakin voisi venyttää niin, että ruoka ei ole ihan helposti löydettävissä ja syötävissä. Kyläpoliisin työtaakkaa voisi keventää myös siten, että rajataan vahtimisen mahdollisuuksia. Viestissä mainitsemasi keski-ikäinen naishenkilö voisi esimerkiksi siirtää kotona huonekaluja tai peittää kyttäyspaikkojesi näkymiä niin, ettet pääse vahtimaan ikkunoista ohikulkijoita. Tämä ei ehkä ole sinusta hirveän hauskaa, mutta muista, että kyläpoliisikin tarvitsee vapaata.
Yksi mahdollisuus on myös muuttaa kuukausipalkkaasi niin, että sinua palkitaan kaikesta muusta, paitsi vahtimisesta. Silloin kannattaa tehdä niitä muita asioita ja jättää se vahtiminen sivutoimeksi, vai mitä? Tällöin palkka ja kehuja tulee esimerkiksi siitä, kun mietiskelee syntyjä syviä omalla paikallaan, leikkii leluillaan tai etsiskelee asuntoon piilotettuja makupaloja. Noin niin kuin esimerkiksi. Mutta sitten kun vahtiminen alkaa, palkanmaksu katkeaa heti. Se voi tuntua aluksi oudolta, mutta kai on pääasia, että palkka kuitenkin tulee, vai mitä?
Lopuksi on sanottava, että kyllähän se on aina ollut yksi koiran perustehtävistä ihmisen kanssa eläessä, että varoitetaan mahdollisista uhkista. Ei siitä kokonaan pidä luopua. Kannattaa pyrkiä siihen, että ilmoitat lyhyesti, kun epäilet tunkeilijoita olevan tulossa, mutta lopetat sitten, kun ihminen ymmärtää yskän. Voit opettaa ihmisen vaikka sanomaan, että ”kiitos tiedosta, menen selvittämään asian – tai kiitos tiedosta, mutta siellä on postimies, eikä murtomies”. Siitä tiedät, että ihmisesi on reagoinut asiaankuuluvalla vakavuudella uhka-arvioosi.
2. Epätietoinen eteisessä kysyy:
“Minusta on hurjan jännittävää, kun meille tulee vieraita. En tiedä, mitä siinä pitäisi tehdä, kun ne kyyristelevät eteisessä, ojentelevat käsiään minua kohti ja kutsuvat sinne. Pitäisikö sinne mennä vai ei? Mitä jos ne eivät olekaan kilttejä? Mitä jos ovatkin? Minä sitten haukun hurjana ja juoksen ympäriinsä, ja olen huomannut, ettei emäntäni ole siitä kovin iloinen. Niin että mistä tietää, mikä on oikea menettelytapa niissä tilanteissa?”
Kouluttaja vastaa:
“Tervehdys nimimerkki Epätietoinen eteisessä! Ei ole mikään ihme, että olet epätietoinen, jos sinulle ei ole koskaan kerrottu, mikä olisi oikea tapa toimia. Oloasi varmasti helpottaisi kovasti, jos omistajasi opettaisi sinulle jonkin tietyn käytöksen, jonka teet, kun tuulikaappiin pölähtää väkeä. Tuo käytös voi olla vaikka istuminen tai se, että käyt koskemassa vieraan kättä.
Siinä tilanteessa on kuitenkin ihan turha yrittää harjoitella, kun juokset jo villinä ympäri asuntoa ja haukut. Tämä kannattaakin harjoitella ennen kuin vieraat ovat eteisessä, ja vaikeuttaa vaiheittain niin, että pystyt joka kerta pitämään kiinni opitusta käytöksestä. Vaikeuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että harjoitellessa eteiseen tulee ensin yksi tuttu ihminen ja sitten kun se sujuu, tulee vieraampi ihminen ja sen jälkeen useampia ihmisiä. Kun se sujuu, voidaan vaikeuttaa soittamalla ovikelloa ja niin edelleen.
Harjoittelussa pitää edetä koiran tahtiin ja palkita aina onnistumisista. Jos tulee takapakkia, sitten palataan siihen vaiheeseen, joka sujui hyvin ja nostetaan vaikeustasoa vähän vähemmän seuraavalla kerralla. Kun saatte homman sujumaan nuohoojalla ja Joulupukilla, voitte laittaa diplomin seinälle. Sitten temppu on todellakin valmis! (Jos nämä kaksi heppua pysyvät ylivoimaisina, älä huoli. Kahtena päivänä vuodessa voi odottaa eri huoneessa hetken aikaa. Sitä paitsi sillä toisella on selvästi tekoparta ja se toinen kiipeilee katolla. Jos sellainen ei ole koiran mielestä karmivaa kriminaalimeininkiä, niin mikä sitten on?) 
3. Arvaamatonta menoa kysyy:
“Sattui sellainen selkkaus tässä jokin aika sitten. Olimme aivan normaalisti lenkillä emäntäni kanssa, kun joukko lapsia tuli vastaan ja halusi silittää minua. Tuttujen lasten kanssa tulen hyvin toimeen, mutta nyt tilanne alkoi jännittää. Pieniä käsiä oli joka puolella ja yhtäkkiä minun täytyi päästä siitä pois. Yritin ensin vihjata siitä kääntämällä päätä ja lipomalla nenää ja sellaista, mutta se ei auttanut, niin ärähdin aika jämäkästi siinä sitten. Siitä seurasi melkoinen kaaos. Joku itki ja emäntäni tarrasi minua niskasta ja siitä muodostui sellainen… noh, selkkaus. Nyt emäntäni sanoo, että olen arvaamaton, eikä minua uskalla viedä enää mihinkään. Kysyisin, että olenko minä nyt sitten arvaamaton tapaus?”
Kouluttaja vastaa:
“Hyvä nimimerkki Arvaamatonta menoa, tässä vastaus kysymykseesi: Ei, et ole arvaamaton. Ongelma on siinä, että me ihmiset emme ole kovin taitavia näkemään koiran pieniä varoituksia. Eteenpäin on menty, sillä nykyisin koirien ilmeistä ja eleistä sekä niiden merkityksestä on sentään jo tutkimusta, kirjoja ja opasvideoita. Mutta emme me vieläkään lue teitä koiria yhtä taitavasti kuin te koirat luette toisianne. Meille pitää yleensä sanoa isosti, ennen kuin reagoimme, ja paha kyllä, se sanominen sitten usein ymmärretään vihaisuudeksi, vaikka koitat kertoa, että nyt pelottaa tai tilanne on liian vaikea.
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa omistajasi on riepottanut sinua ihan turhaan, mutta sen aiheuttaa usein sosiaalinen paine. Ajatellaan, että ihmisille ärähtänyttä koiraa pitää rangaista, jotta osoitetaan, ettei sen käytöstä hyväksytä. Oikeastihan siinä pitäisi ihmisen tarttua itseään niskasta, kun pani sinut liian vaikeaan tilanteeseen, eikä sitten kiinnittänyt huomiota siihen, kun yritit kertoa tarvitsevasi lisää tilaa.
Kuvailemaltasi selkkaukselta olisi hyvin todennäköisesti vältytty, jos lapsia ei olisi tullut yhtä aikaa joka puolelta, vaan olisit saanut mennä itse lasten luokse, ja jos sinulla olisi ollut mahdollisuus lähteä paikalta pois heti, kun tilanne kävi ahdistavaksi. Omistajan tehtävä on huolehtia näistä asioista ja kertoa lapsille, miten sinuun saa koskea – ja saako ollenkaan. Tähän loppuun on vielä lisättävä, että olisi mainiota, jos lapsille opetettaisiin, ettei koirien luokse saa rynnätä, vaan pitää kysyä omistajalta, saako silittää – ja jos saa, niin pitää odottaa paikallaan, että koira tulee luokse. Sittenkään ei kannata halata koiraa tai taputtaa sitä pään päältä, vaan silittää vaikkapa kyljestä ja rinnasta. Jos koira kellahtaa selälleen nauttimaan rapsutuksista, voi hyvin kyhnyttää rintakehästä ja mahasta, mutta sukukalleuksiin kajoamista kannattaa välttää.
Lisäksi joillekin koirille voi silittäminen olla liian iso juttu, mutta se, että koira saa käydä haistamassa lasta ja lähteä sitten pois, voi antaa epävarmalle koiralle jättiannoksen luottamusta noihin pieniin ja ajoittain oudosti käyttäytyviin olentoihin. Koiran omistajan olisi puolestaan hyvä muistaa aina kehua sekä koiraa että lapsia rauhallisesta ja oikeasta käytöksestä. Silloinkin, kun koira on sellainen, ettei sitä voi päästää lasten luo, kannattaa silityskyselyihin suhtautua ystävällisesti ja kertoa, että lapset toimivat aivan oikein kysyessään lupaa ja että on ihan mahtavaa, että tykkäävät koirista, mutta juuri tätä koiraa ei voi silittää syystä X. Yleensä lapset ymmärtävät oikein hyvin esimerkiksi sen, että koira voi pelätä lapsia, jos se ei ole ollut niiden kanssa tekemisissä.
4. Huvinsa koirallakin kysyy:
“Tiedätkö kouluttaja, mikä on ihan hirveän hauskaa?! Minä odottelen pihaamme ympäröivän aidan vieressä koko päivän ja aina kun joku menee siitä ohi, nostan kauhean äläkän. Ne ovat päivän parhaita hetkiä, kun pääsen yllättämään jonkun niin, että se pistää juoksuksi. Saatan vähän antaa vielä vauhtia juoksemalla aidan viertä ja haukkumalla lisää. Jostain syystä tämä ei ole isäntäväkeni mielestä ollenkaan yhtä hauskaa, ja he ovat uhanneet lopettaa huvini keinolla millä hyvänsä. Ehdottaisin heille mieluusti jotain koiraystävällistä keinoa, jos sellainen olisi. Onko?”
Kouluttaja vastaa:
Kuulehan nimimerkki Huvinsa koirallakin… olet hankkinut itsellesi ilmeisen palkitsevan, mutta harmillisen harrastuksen. Alkujaan sinulla on tainnut olla vähän tylsää, ja olet oppinut viihdyttämään itseäsi ohikulkijoiden kustannuksella. Nyt tarvitset ehdottomasti jotain järkevämpää tekemistä. Lisäksi isäntäväkesi kannattaa hyödyntää näköesteitä, jos niitä on mahdollista saada pihan ja tien väliin.
Isäntäväkesi on harjoiteltava kanssasi pihalla niin, että vaikka ohikulkijoita menee, voitte keskittyä muuhun tekemiseen; arkitottista, esineiden etsimistä, ruuan etsimistä, kaikkea hauskaa. Harjoitteluvaiheessa on tärkeää, että et ole yksin pihalla niin, että pääset haukkumaan ohikulkijoita. Tottumus on toinen luonto, kuten meillä ihmisillä on tapana sanoa. Tällainen opittu tapa on kuitenkin mahdollista korvata uudella tavalla toimia, vaikka se onkin vaikeampaa kuin opettaa alusta pitäen jättämään ohikulkijat rauhaan.
Lue myös “Koira, kysy kouluttajalta” -sarjan ykkösosa, joka käsitteli hihna-asioita. Jos jokin artikkelissa kuvattu tai muu koiran käytösongelma hankaloittaa arkeanne, apua saat Koiruuksien Klubin Käytöskonsultaatiosta.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.